Kieli

Lurps!

Joululomalla kun mä olin mummun luona, toi emäntä otti aika monta kuvaa. Tässä mä sit pesen mun nättejä tassuja.


Mä osallistun kissakuvahaasteesen just tällä kuvalla, kun aiheena on kieli.


Pakko muuten kertoo teille yks juttu samalla. Siis voitteko uskoo, joku ihme tyyppi tuli meille sunnuntaina. Semmoinen kovaääninen punatukkainen nainen! Mähän olin aivan paniikissa. Eikä siinä kaikki! Kun kello alkoi olla 11, se kehtasi pistää nukkumaan meidän vuodesohvalle. Voitteko kuvitella? Siis ihan kuin mä olisin antanut sille luvan jäädä yöksi! Hohhoi! Onneksi se sitten aamulla lähti.
Vaan ei kestänyt onni kauaa, kun se tuli illalla taas. Aivan käsittämättömiä juttuja tapahtuu tässä talossa. Mä en ollut uskoa korviani, kun emäntä kertoi että se punatukkainen täti jää meille asumaan muutamaksi viikoksi.

Nyt mä olen sitten muutamana yönä käynyt tutkimassa sitä tätiä, haistellut sen laukut ja hiippaillut sen päällä kun se nukkuu. Mä olin kyllä aika epäluuloinen, mutta sitten yks aamu sattui taas uusi yllätys!
Se punatukkainen täti meni jääkaapille, ja se otti sieltä semmoisen samanlaisen paketin kuin mitä mummulla on. Ja mä tiedän että siellä paketissa on herkkumakkaraa. Voi jee! Sithän mä tajusin että tää on ihan huippu täti. Sit me yhdessä syötiin sitä herkkumakkaraa, ja mä tulin niin iloiseksi, että juoksin pitkin taloa koko päivän. Matot meni ruttuun, ja emäntäkin nauroi mulle koko ajan. Mutta ei se mun menoa haitannut ollenkaan.

Nyt se täti meni kuulemma käymään jossain viikonlopuksi, mutta se tulee takaisin taas sunnuntaina. Mä kyllä odotan että aika menis äkkiä, niin se antais mulle taas herkkumakkaraa...

Yksityiskohta

Pitkästä aikaa pääsemme taas osallistumaan kissakuvahaasteeseen sen jälkeen, kun kamera meni rikki. Nyt on saatu uusia kuvia Tuulista, joista yksi on tämän viikon edustuskuva. Aiheena on yksityiskohta. Mielestäni Tuulilla on oikein kaunis nenä. Joka aamu Tuuli tulee herättämään minua nuuskimalla kasvojani. Miten mukavaa onkaan herätä kun Tuuli-tyttö istuu pääni vieressä ja tuijottaa tiukasti silmiäni, odottaen milloin ne aukeavat!

Talvilomatunnelmissa

Miau.

Toi emäntä ilmestyi viikko sitten mummolaan, ja mä jotenkin arvelin että ehkä siinä kohta lähtö kotiin tulee. Ajattelin kuitenkin ottaa rennosti viimeiset lomapäivät ja tässä teille pari kuvaa minun, Spockin ja Maxin lomasta.

Tässä mä vastaanotan Spockia kun se tulee sisälle. Se ei ollenkaan osaa päättää näin talvella että onko se ulkona vai sisällä. Se tahtoo aina ulos, mutta tulee sitten viiden minuutin päästä takaisin sisälle ja valittaa että jalkoja palelee. Ja sitten kohta se huutaa taas että "Mummo mä tahon ulooooos!". Ja jos mummo ei heti päästä niin se menee ja repii mummon lempisohvaa.

Sit kun mä oon vähän niinkuin jotenkin kummallisesti joutunut tuon Maxin alapuolelle meidän arvojärjestyksessä, niin mä aina joudun odottamaan että se syö ensin. Meillä kun on yhteinen raksukuppi portaitten alapäässä, me sitten vuorotellen syödään. Ois sillä Maxilla omakin, mutta sen mielestä mun kupissa on parempia raksuja. Tuossa tuolilla mä aina odottelen ja tuijotan kun mun raksut katoaa sen raksumonsterin mahaan. Enkä mä uskalla tehdä mitään kun se muuten lyö mua kuonoon. Ja voi mahdoton sillä on terävät kynnet. Aijai.

Onneksi me on kuitenkin päästy selvyyteen näistä elämisjärjestelyistä niin että molemmat mahtuu samaan taloon. Ei me olla vielä koskaan tapeltu kun kumpikin tietää missä rajat menee. Mun paikka on vintissä, ja Maxin paikka saunassa. Yritti se kerran vinttiin mutta mä tein kyllä harvinaisen selväksi että sinne ei muilla kuin Spockilla ole asiaa. Max taas elelee kaikessa rauhassa saunan lauteilla, varsinkin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Tämä kuva on kylläkin otettu maanantaina joulusaunan jälkeen kun Max valtasi lauteet ihmisten jälkeen. Eikö oo ihan mukavan näköinen kaveri tuo Max, vaikka se vähän kärttyinen onkin välillä...
Kaikenkaikkiaan oli tosi hauska loma, enkä millään olis halunnut lähteä kotiin. Mutta sitten kun mä taas näin kodin ja mun oman peiton ja kaikki tutut paikat, niin oli kyllä tosi ihana nukahtaa rauhassa peiton alle kun mikään ei pelota!

T: Tuuli

Uusi

Kissamainen tuulahdus Pohjanmaalta!

Kissakuvahaasteen aihe on näin vuoden lopussa vapaa otsikolla "Uusi". Tässäpä kuva uusimmasta sarjasta jonka otin Tuulista juuri ennen kuin hän lähti talvilomalle Spockin luokse. Kuvassa Tuuli opiskelee isännän kanssa niin erikoisia tietokonejuttuja ettei emäntä tajunnut ollenkaan. Nyt Tuuli osaa selittää kaikille mitä on "Instrumentation Engineering", "Virtual Private Networks" ja "Wireless LAN Security". Koska aiheet olivat aika haastavia, Tuulin piti tietenkin keskittyä erittäin tarkasti, eikä katsetta saanut irrottaa näytöstä hetkeksikään.



Uusia kuvia Tuulin talvilomalta julkaisemme kunhan Tuuli palaa kotiin ensi viikolla.

Mukavat stereot

Miu.

Tällä viikolla me ei voidakaan osallistua kissakuvahaasteeseen, koska aiheena on joulu. Ja meidän perheessä ei vietetä joulua. Tuuli oli kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että joku kuva on oltava, kun viime viikkokin jäi välistä. Tässäpä Tuuli näyttää miten mukava paikka stereoiden päällys on nukkua! Tuuli kuitenkin muistuttaa, ettei Spockin kokoisten kannata varmaankaan kokeilla. Jos eivät stereot hajoa, ainakin niiden päältä pyörähtää sellainen pallero aika helposti pois.


Kuva on otettu kesällä 2006, ja Tuuli on nykyään pikkuisen tuhdimmassa kunnossa.

Tyytyväinen kissa

Miu mau!

Ai että oli kiva kun isäntä tuli lauantaina yövuorosta ja se alkoi leikkimään mun kanssa keskellä yötä! Siis kello oli melkein kolme. Me kyllä vahingossa herätettiin sitten emäntäkin kun mä innostuin hyppimään sen päällä. En mä oikeesti tarkottanut mutta se vaan jotenkin heräsi.
Mun lempilelu on isännän vanha kengännauha, jota mä vartioin tosi tarkkaan. Se on toi musta nauha, jonka päällä mä makoilen.
Täs on sit samalla mun kuva tämän viikon haasteeseen, aiheena on tyytyväinen.



T: Tuuli

Maastoutuminen

Mrouu

Toi meijän Tuuli-tyttö kun ei oo mikään ulkokissa, niin koittakaa ymmärtää että se ei ihan oo käsittänyt mitä toi maastoutuminen tarkottaa. Se luuli että riittää kun laittaa pään piiloon, niin silloin kukaan ei nää sitä:


Sit syksyllä mä olin nautiskelemassa viilenevistä syysilloista, niin toi neiti kuvitteli etten mä huomaa kun se yrittää vakoilla mua oven takaa. Ei oikein noilta kaupunkilaisita sisäkissoilta tahdo tuo maastoutuminen onnistua. Vai mitä meinaatte tästä:

Meinaan täytyy olla aika sokea jos nuo röntgensilmät jää huomaamatta. Näkyy varmaan Ruotsiin asti.

No tässä meidän edustus nyt tämän kerran haasteeseen. Mä koitan taas joululomalla opettaa Tuulille enemmän tota maastoutumisen taitoa.

t. Spock