Mrouu
Toi meijän Tuuli-tyttö kun ei oo mikään ulkokissa, niin koittakaa ymmärtää että se ei ihan oo käsittänyt mitä toi maastoutuminen tarkottaa. Se luuli että riittää kun laittaa pään piiloon, niin silloin kukaan ei nää sitä:
Sit syksyllä mä olin nautiskelemassa viilenevistä syysilloista, niin toi neiti kuvitteli etten mä huomaa kun se yrittää vakoilla mua oven takaa. Ei oikein noilta kaupunkilaisita sisäkissoilta tahdo tuo maastoutuminen onnistua. Vai mitä meinaatte tästä:
Meinaan täytyy olla aika sokea jos nuo röntgensilmät jää huomaamatta. Näkyy varmaan Ruotsiin asti.
No tässä meidän edustus nyt tämän kerran haasteeseen. Mä koitan taas joululomalla opettaa Tuulille enemmän tota maastoutumisen taitoa.
t. Spock
2 kommenttia:
Hih! Niin ne vaan on mahtavat kissat täälläkin, pari kertaa aikasemminkin tänne jo päätynyt tuolta kissakuvahaasteen kautta lueskelemaan teidän hauskoja juttuja. :)
Kiva kun kävit jättämässä Viiville terveisiä, kaikki menee perille rapsutusten muodossa. :) Ruokahalu pennulla oli onneks lähes heti oikein hyvä. Vain mökillä ollessaan vielä isän kanssa ne pari päivää ja ekana päivänä kotona oli maha löysällä, eikä ruoka maittanut niin hyvin. Mutta siitä se sitten lähti kuitenkin pian ruokahalu kasvamaan ja vitamiinilisäisellä kissanmaidolla sekä penturuualla painon lisäyskin pääsi melkein normaalin pennun tasolle, eli 100 g viikossa. :) Samalla tietysti kun energiansaanti kasvoi, kasvoi myös se energian tuhlaus!! :D Eli kyllä tuntui siltä kun ois huushollissa Duracell-pattereilla kulkeva säkkärä, semmosta vauhtia paineli Viivi lelujensa perässä pitkin lattioita ja välillä sohviakin. :D
Mutta juu, rapsutusterveisiä teillekin, poikkeillaan taas puolin ja toisin. Täytyy tässä vielä uus kissakuvahaastekin päivitellä, taitaa tosin Nessu päästä parrasvaloihin tällä kertaa.
Hih hih, toi on niin hauska kuva kun Tuuli vaklaa sua tuolta oven takaa :)
Lähetä kommentti